Matti Vähä-Heikkilä

Olen turkulainen 32-vuotias diplomi-insinööri, IT-projektipäällikkö, elinikäinen oppija ja harrastan kestävyysjuoksua. Juureni sijoittuvat Satakunnan sydämeen, Kokemäelle. Päädyin sattumalta Turkuun opiskelemaan. Olen pitänyt ajastani täällä. Turku on hyvä kaupunki, mutta voimme tehdä siitä yhdessä entistä paremman.

Koko opiskeluajan olen ollut mukana äärettömän aktiivisesti järjestötoiminnassa. Yhteisön asioiden edistämisestä on tullut itselle ensin harrastus ja myöhemmin jotain vielä tätäkin enemmän. Oppia on tarttunut kymmenien eri luottamustoimien kautta niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Olen keskustelija ja innostun todella helposti asioista. Pidän kuitenkin aina mielessä, että pelkän asioista puhumisen sijaan tärkeämpää on sekä niiden kehittäminen että käytäntöön asti vieminen. Koen, että itselläni on mittaamattoman paljon annettavaa sekä yhteisölleni että yhteisön kaupungille – Turulle.

Korkeakoulu- ja tiedeyhteisö on antanut minulle paljon. Nykyisestä Vähiksestä puuttuisi paljon, jos yliopisto kurssien lisäksi ei olisi kasvattanut minua ihmisenä. Tai jos korkeakouluyhteisö ei olisi tutustuttanut joukkoon henkilöitä, joiden kanssa olla samaa ja eri mieltä. Vihreät puolueena on toiminut eniten opetuksen ja tutkimuksen puolestapuhujana julkisessa keskustelussa. Jo tämä asia riitti itselleni perusteeksi valinnalle.

Turussa kulkuvälineenäni toimii uskollinen Tunturi, isäni vanha polkupyörä. Pyörä on kätevä kaupunkikulkupeli kesät ja talvet, säällä kuin säällä. Turun kaduilla on monia kehittämisen kohteita polkupyöräreiteillä, ja monesti unohdettava talvikunnossapito on tärkeää huomioida entistä paremmin. Mielestäni kaupunkia tulee kehittää vastuullisesti uusia kaupunginosia suunniteltaessa, jotta viihtyisyys säilyy kaikkialla, ja jotta ympäristöllä sekä ihmisillä on tilaa elää ja hengittää. Vihreät on myös vahvimpia julkisten kulkuvälineiden tukijoita. Näenkin itse, että esimerkiksi bussiliikenteen kehittämistä ja käyttöastetta voitaisiin kasvattaa ja tukea niin, että liput olisivat nuorille ja opiskelijoille tuntuvasti edullisempia - tai jopa ilmaisia. Tämä mahdollistaisi paremmin keskimäärin pienituloisemman väestönluokan sujuvamman liikkuvuuden kaupungissa ja pääsyn eri palvelujen sekä harrastusmahdollisuuksien lähelle.